Joo-o. Sinkkuushan on hieno asia. Sinkkuna ei ole tilivvelvollinen tekemisistään kenellekään, parisuhdemurheet eivät paina mieltä ja kaikki on muutenkin mahtavaa. Niimpä, kunnes saapuu kevät ja luonnolliset pariutumisvaihtot heräävät.

Tässä nyt ihan oikeasti sinkkuna oltuani noin karkeasti sanoen kuukauden päivät totean, että kyllä, tämä onnistuu minulta loistavasti, koska seksuaalisuuteni on off-tilassa (talvisin). Voi sitä keveyden määrää ja elämän helppoutta! En voi kuin ihmetellä ympärilläni pyörivien ihmisten parisuhde angstailuja. Jostain syystä olen kuitenkin täyttäny elämäni jollain ihan muulla seurustelun sijaan. Ei minulla juurikaan riitä aikaa ystäville. Tällä hetkellä minulla ei myöskään olisi mitään mahdollisuutta seurustella, aika kun ei yksinkertaisesti riittäisi. Olen nimittäin täyttänyt päiväni työllä. Opiskelun ohessa on hyvä tehdä kahta eri työtä, tuleepahan rahaa, eikä kerkeä ajatella jotain sellaista asiaa kuin yksinäisyys. Hieno homma.

I had an obsession. Whith her. Ja on ehkä vieläkin, mutta saapa nyt nähdä. En nimittäin tunne häntä enkä näe juuri koskaan.

Olen kuitenkin vähän miettinyt, että miksi pirussa olen nousujohdanteinen aina niin kauan kun asiat menevät hyvin, mutta heti kun tulee pientä ryppyä matkaan, niin romahdan sihen paikkaan. Asia kuin asia. Seksi, opiskelu, työ... Aina sama.