Jaa-ha, meni vahingossa julkaisuun ennen kuin kerkesin mitään kirjoittaa...

Mutta. Olen nyt jokseenkin vakuuttunut, että minussa on jokin vika. Aivoissa. Että kaikki tarpeelliset paikat eivät yhdity oikealla tavalla. En kehtaa alkaa selittämään miten tämä tulee ilmi henkisen ja fyysisen puoleni eroavaisuutena, mutta uskon, että kiltin tytön syndroomallani on iso vaikutus asiaan. Äiti ei oikein pidä rakkaastani (jota kohtaan minulla ei ole enään minkäänlaisia tunteita, kiitos vain), ja on kieltänyt minua tapaamasta häntä (samoin kuin muita miespuolisia kavereitani). En tiedä kuinka pitkälle äitini on valmis menemään älyttömyydessään, mutta vaikken haluaisikaan, tottelen häntä (alitajuisesti) ja masennun. Minulla kuuluisi kuitenkin olla jo valta päättää itse.