En halua olla hänelle korvaamaton, miten hän muuten ikinä voisi elää ilman minua? Sehän olisi kamalaa, jos en haluaisi olla hänen kanssaan ja olisin korvaamaton. Kuitenkin se vähän riipaisee, kun sisäistää olevansa korvattavissa. Kyllä minä sen tiesin. Mutta ei se koskaan ole ennen tullut kohdalle. Kukaan ei oikeasti halua olla korvattavissa. Jokainen haluaa olla korvaamaton.

Erosimme tyylipuhtaasti. Juttelinmme asiasta viikkoa etukäteen, mennimme sitten kahville ja erosimme.

Nyt sitten toteutan jo master planiani jo tarmokkaasti. Haluan päästä edellisestä eksästäni eroon, jotta voimme tulevaisuudessa jatkaa elämäämme häiritsemättä toisiamme. Haluan, että voin raakentaa tulevia suhteitani rauhassa.

Tästä pääsemmekin tuleviin suhteisiin. Yön pimeinä ja unettomina tunteina on hyvä mietiskellä asioita. Mieleeni tuli ahdistusta potiessani, että kaipa se kuuluu eroon kuin eroon ajatus siitä, ettei tulevaisuudessa ole mitään minulle. Ei tule uusia ihmisiä joista välittää eikä uusia suhteita. Väärin. Mutta tunne on niin vahva. Se pistää rinnan puristamaan ja kyyneleet vierimään. Varsinkin, jos itse on täysin ihastuksia vailla ja edesmenneen suhteen toisella osapuolella vaikuttasi olevan toivoa vaikka muille jakaa.

Tämä master plan kyllä ahdistaa. Tai ei oikeastaan ahdista. Se on jotain muuta. Ikään kuin päässä olisi vähemmän tilaa ja ajatukset keskittyisivät vain olennaisimpaan -suorittamiseen. Vaikuttaa heti opiskeluunkin, pakonomaista tehtävien tekemistä on alkanu esiintyä.