Tarvitsisin nyt ystävän. Sellaisen jonka kanssa voisin jutella mistä vain ja jonka kanssa voisin viettää aikaa. Semmoisen johon voisi kiintyä ja josta tulisi tärkeä, koska hänen kanssaan viettäisi aikaa. Onhan minulla tärkeitä ystäviä, mutta harvoin heitäkään näkee kasvotusten, se on sitä kalenteriloukkua, liikaa tekemistä.

Ystävän saaminen on kuitenkin hankalampi ja vaivalloisempi juttu. En ole saanut yhtään ystävää "vapaaehtoisesti". Se vaatii pakollista yhdessä oloa. Paljon. Hyviä kavereita saa vaikkapa omasta opiskelurymästä, mutta ei se ole sama, kun kurssit eivät kuitenkaan ole aina samoja. Ehkä yksi kurssi per jakso. Tällä hetkellä ainoat ystäväni olen saanut intensiiviseestä harrastuksesta, jota harrastin seitsemän vuotta ja peruskoulusta, kun olimme kymmenen vuotta samalla luokalla. Heitä on kaksi. Mutta en pysty puhumaan heidän kanssa kaikesta. Pitäisi vain puhua, sillä se ratkeaisi, mutta.......ei vain osaa. Niimpä tarvisin vielä kolmannen ystävän. Olihan minulla, kun seurustelin, mutta sepäs loppui jo. Enkä edes muista 'seurustelevani' tällä hetkellä, siitäkin olisi mukava jutella jonkun kanssa.

Suhde ystävään tuntuu eriltä kuin kaveriin. Siinä on jotain syvempää. En osaa olla huolissani toisista, niin kummallista kuin se onkin. Ystävä on kuitenkin sellainen, josta osaan. Ystävän seurassa voi ihan oikeasti olla oma itsensä, kaverin kanssa sitä on kuitenkin ihan vähän varuillaan.