Vietin eilettäin varsin mukavan illan poikaystäväni kanssa. Lähennyimme kertaheitolla melkoisesti. Ehkä vähän liian nopeasti. Pysyimme kutenkin kuivalla alueella. Kun poikakaverini oli paikalla, oli minulla oikein mukavaa, mutta hänen lähdettyään meinasin pyörtyä pahaan oloon. Se oli ihan fyysistä. Mahaani sattui vietävästi ja meinasin oksentaa. Mielenikin oli hieman maassa. Tajusin, että en pysty rakastamaan. Kiltintytönsyndrooma, hiphei! Olen vain tyhjä kuori ja sisälläni on todellakin vain tyhjää. Tai sitten olen tyttöihin päin, mutta tuskimpa vain. Ken tietää. Tuntuuko kenestäkään muusta tälläiseltä?