Jos ihmisen elämästä puuttuu jokin elämään kuuluva asia ilman, että on itse päättänyt jättää sen pois, ovat oireet tietynlaisia. Jos nukut liian vähän, seuraa väsymystä, unettomuutta, ärtymystä, ahdistus, masennusta jne. Listä on pitkä. Myöskin jos rentoutuminne jää liian vähälle, stressi painaa koko ajan päälle eikä mieli oikein rauhoitu, ovat oireet samat. Rakkauselämän puute aiheuttaa myöskin samanlaisia oireita.

Jotkut sanovat, että masennuksen aiheuttaja pitäisi etsiä mielummin kuin määrätä lääkkeitä hoidoksi. Se vaatii melkoisen määrän terapiaa. Muuten hyvä ajatus, mutta entä jos aiheutajaa ei voida poistaa? Esimerkiksi miten poistat sairaanhoitajan stressin ja työuupumuksen? Sitä kun taitaa olla aika monella ammattikuntaan kuuluvalla... Pitkä loma? Sairaanhoitajia on muutenkin liian vähän...?

No, joka tapauksesa. Tästä edes muistan pitää huolta kaikista mainituista asioista elämässäni. Yritän nukkua tarpeeksi (vaikeaa!), jätää stressin mahdollisimman vähiin (vaikeaa sekin) ja huolehtia sielun ja ruumiin hyvinvoinnista rakkauden keinoin. Viimeinen on varmaankin se kaikista helpoin ja kaikista vaikein. On kovin helppoa tempaista vaatteet pois ja kömpiä kullan viereen peiton alle sekä hymyillä veikeästi. Mutta mitä sitten, kun ei huvita? Mieli haraa vastaan. Ei ole rakkautta. Ei tiedä mitä haluaa, joten tekee kompromissin: ei ollenkaan.

Vaan eipä sillä, onhan sitä kestetty jo muutama vuosi.