Entisellä poikakaverillani on joku naispuolinen ystävä, josta minä en ikinä kuullut hölkäsenpöläystä. Miksi se loukkaa minua? Miksi tunnen oudon tunteen rinnassani, kun tämä ystävä kiittää eksääni siitä, että hän on hyv ystävä, joka jaksaa kuunnella, kun on murheita? Miksi? Olenko minä mustasukkainen? Tämä ei voi olla mahdollista! Miksi järkeni ei ota tunteideni herkästä kädestä kiinni ja kulje käsikädessä? En ymmärää, miksi tunnen näin. Olin ahdistunut, kun seurustelimme, kuukautiskipuni katosivat, en ollut onnellinen, päin vastoin! (Sama on muuten tapahtumassa nyt uudestaan...) Miten voin olla mustasukkainen hänelle? Tilanne olisi paljon helpompi, jos hänellä olisi uusi nainen, mutta kun hän on sitä mieltä, että olen hänelle se oikea. Tuskin. Tai sitten en vain tunne häntä juuri ollenkaan. Paljon mahdollista. Hän sanoi, että rikoin hänen ujoutensa ja luottamuksenpuutteen kuoren vasta eromme jälkeen, kun (vahingossa) nukahdin hänen viereensä.

Nimeän nykyisen seurustelukumppanini R:i ja eksäni U:i.

Tunne oloni R:n vieressä jotenkin mukavaksi, vaikka en hänestä niin muuten välitäkään. Huomasin sen taas tänään. Istuimme ruohikolla syömässä jäätelöä (hän maksoi) ja minulla oli hyvä olla. Kuitenkin joskus, kun olemme, hmm, läheisemmin, tulee tunne, että haluaisi vain juosta oikein kauas. R se tietää, toisin kuin U, miten naisia tulee kohdellaan.