Himo on hassu asia. Kun sen itsesuojelullisesti kerran kieltää itseltään, ei se ihan helposti syty uudestaan. Se vaatii vähintäänkin tietyn läheisyyden. Näin sinkkuna tälläinen läheisyys on jäänyt vähän vähemmälle. Tänään minä sitten koin harvinaisen himon tunteen, kun katselin uimajallin täydeltä treenattuja nuoria miehiä. Hämmästyin. Se oli kuitenkin ihan mukavaa. Ehken olekaan menettänyt jotain tärkeää!

Hassuinta oli, että katselin erityisesti erästä herraa, jota kuolasin ensirakastuneena vuosien ajan. Ei kai siinä muuta kuin että siinä miehessä vain on jotain. Tällä kertaa tunne oli kylläkin lähes puhtaasti ulkonäön aikaansaamaa. Tosin teki minulla mieli vähän tutustuakin häneen. Uudestaan. En saanut aikaiseksi. Yllätys yllätys.