Tänään pidimme koulussa erittäin äidinkielipitoisen äidinkielentunnin. Katsoimme englanninkielstä elokuvaa englanninkielisillä teksteillä. Leffa oli nimeltään Secret, vaikka oikeastan sanoisin sitä ''dokumentiksi''. Tämä suuri salaisuus on kuulemma se, että kun oikein kovasti tahtoo jotain, sen myös saa. Universumi liittyi tähän kaikkeen jollain mystisellä tavalla. Kyseinen klippi kestää yli puolitoista tuntia, vaikka perussanoma on: kyllä kaikki järjestyy, kun ajattelee positiivisesti.

Olen huomannut, että jotkut ihmiset todella käyttävät tälläistä tahto-keskittymis-ym. -menetelmää. Näille ihmisille on vaikea sanoa ei, ja jossain vaiheessa he saavat jokatapauksessa tahtonsa läpi. Tälläisten ihmisten kanssa on melko rasittavaa tulla toimeen, he kun usein ajattelevat vain itseään.

Asiata kukkaruukkuun, olen sinkku. Mutta olen luvannut eksälleni, että voimme olla ihan vaan kavereita. Tämä jos mikä on paha, paha moka. Hänestä ei tunnu pääsevän eroon enkä oikein uskalla/kehtaa aloittaa mitään uutta juttua kenenkään toisen kanssa, koska jotenkin se tuntuisi törkeältä häntä kohtaan. Olen ehdottamasti sitä mieltä, ettei minun tulisi toimia näin kunin toimin. Tämä ei ole hyväksi minulle itselleni. Tosin, olen melkoisen varma, ettei uudesta jutusta tulisi mitään sen kummempaa kuin edellisestäkään, koska en ole edellekään löytänyt kadottamaani lemmensektoria aivoistani. Kohtuu pitkäaikaisenkin suhteen voi saada aikaiseksi, vaikkei kunnon tunteita olisi. Tai ainakin minusta kahdeksan kuukautta on aika pitkä aika entiseni kanssa.

Olen mustasukkainen ihminen. Kiinnyn kamalan helposti enkä voi mitenkänän sulattaa, että joku muu jakaa saman kuin minä. Aina kun huomaan käyttäytyväni tämän mallin mukaan, yritän sulloa mustasukkaisuuttani johonkin pimentoon sukanvarteen.